Uutta ilmettä

Noniin, nyt heräsi blogi taas eloon uudistetun ilmeen kera! Olin kyllästynyt jo vanhaan ulkoasuun, vaikka se kiva olikin, joten halusin jotain tuoretta. Upeasta bannerista kiitos kuuluu jälleen Roosalle!

Banneriin olen siis todella tyytyväinen - se on jo itsessään melko massiivinen, joten ei kaipaa mitään monimutkaista ja paljon sälää sisältävää ulkoasua. Värimaailma oli minulle täysin avoin, kunnes sain idean viininpunaisen ja beigen yhdistelmästä, joka mielestäni toimii yleensä hyvin yhteen. Värimaailman tulisi olla myös sellainen, että se ei ole vuodenaikaan sidottu vaan sopii jokaiseen. Ulkoasun muokkaaminen olikin sitten vähän astetta kinkkisempi homma! Taistelin sen kanssa valehtelematta monta tuntia, kun yritin saada omaa silmääni miellyttävää tekelettä, joka sopisi yhteen bannerin kanssa. No, lopputulos on tämä. Melko yksinkertainenhan tämä on, mutta olen tähän kuitenkin ihan tyytyväinen, vaikka en mitään wauu-fiilistä saanutkaan. Saattaa olla, että pieniä korjailuita teen vielä tai sitten en.  

Mitä mieltä te olette tästä? Niin risut, ruusut kuin parannusehdotuksetkin ovat erittäin tervetulleita!

I'm alive!

Keravan kenttäkisat, 11.8

Nyt on taas yhtä kokemusta rikkaampi - olin eilen siis elämäni ensimmäistä kertaa kenttäkisoissa. Oli kyllä hauskat kisat seurata! Ollilanlaakso, jossa siis tämä Keravan maastoesterata sijaitsee, on mielettömän laaja ja hieno alue. Koska alue on jo itsessään niin suuri, on sieltä vaikea etsiä hyvää kuvauspaikkaa. Se meinasikin koitua kohtalokseni, sillä oli lähes mahdoton päättää mihin sitä asettuisi kuvaamaan, jotta saisi mahdollisimman monelta esteeltä onnistuneita otoksia.

Alussa paikalle saavuttuani eräs blogini lukija tuli juttelemaan minulle ja päätimme yhdessä etsiä hyvän kuvauspaikan, hänellä oli siis myös kamera mukanaan. Aloitimme vedeltä, jota kuvasimme kahdesta eri kohdasta ja lopulta menimme vielä niitylle hetkeksi ennen kuin päädyimme lopuksi kuitenkin takaisin alkuun eli veden ääreen. Se on kiinnostava elementti ja muutenkin sitä pääsee kisojen merkeissä niin harvoin kuvaamaan, että se osoittautui hyväksi päätökseksi jäädä siihen. Alkusähellyksestä johtuen läheskään kaikista ratsukoista ei ole onnistuneita kuvia, vaan lähinnä vain sieltä täältä. Juuri kun vika luokka alkoi, oli minun pakko lähteä kotiin. Ehdin kuvaamaan muutaman ensimmäisen ratsukon ekasta luokasta. Se harmitti mielettömästi, sillä juuri tästä luokasta olisi tullut parhaita kuvia!

Kannatti kyllä ehdottomasti lähteä paikan päälle. Päällimmäisenä jäi mieleen maastoradan vaikeus, vauhti ja se, kuinka rohkeita ratsukot (sekä ratsastaja että hevonen ehdottomasti!) ovat. Toivon, että pääsisin vielä joskus muulloinkin kuvaamaan kenttäkisoja. Kiitos vielä Eevalle seurasta! Kaikki kuvat löytyy tuttuun tapaan täältä.

Ponien SM Laaksolla, su 4.8

Isojen ponien finaali, 120cm

Kaaduin eilen sohvalle heti kotiin päästyäni pitkän työpäivän ja nukahdin siihen, joten lupailtu postaus jäi kirjoittamatta. Pahoittelut! Nyt kuitenkin täällä taas, tarkoituksena kertoa sunnuntain ponien finaaleista. Samana viikonloppunahan olisi ollut myös poninäyttely Vermossa, mutta ne karkelot jo niin monta kertaa nähneenä valitsin mieluummin Laakson ja ponifinaalit. Kuvasin kokonaan vähän vähemmän luokkia kuin perjantaina, vain isojen ponien finaalin ja 120cm jokeriluokan.

Isojen ponien finaaliluokassa estekorkeus oli perusradalla 120cm ja uusinnassa hieman suurempi, 130cm. Keskityin kuvaamaan vain lähinnä yhtä estettä, joka oli tällä kertaa sinivalkoinen okseri. Se oli sijoitettu kuvaajia ajatellen tosi kivasti, eikä yhtään vastavaloon. Tämä oli kiva yllätys, ja sainkin kyseiseltä esteeltä lähes jokaisesta ratsukosta onnistuneen kuvan. Kuvista olisi tullut ehkä vieläkin kivempia, jos olisin ottanut ne hieman alaviistosta. Tajusin vasta nyt, että okserit taitavatkin olla lempiesteitäni kuvata - niissä yleensä hevonen joutuu hieman venyttämään itseään, joten otoksista tulee mielestäni kivempia, etenkin liitovaiheesta kuin vain tavalliselta pystyltä.

Uusinta, 130cm

Ilma oli tosi lämmin ja aurinkoinen. Ihanaa, että sai nauttia auringonpaisteesta eikä joutunut värjöttelemään kylmissään, mutta aurinko toi myös omat haasteensa kuvaamiseen. Sen takia kimot paloivat tosi herkästi puhki, niin kuin yllä olevasta kuvasta saattaa vähän huomata. Sain kyseisestä luokasta satunnaisia kuvia myös muilta esteiltä, lähinnä sarjan punertavalta okserilta. Niistä ei kuitenkaan tullut yhtä hyviä kuin sinivalkoiselta okserilta. Onneksi kyseinen este oli mukana myös uusinnassa, niin sai napattua lisää kuvia!

Jännittävän finaalin loputtua ja voittajan selvittyä oli vuorossa jokeriluokka, estekorkeudeltaan 120cm. Jokeriluokassa ei ole ennalta määrättyä rataa vaan jokainen este on sijoitettu yksikseen sillein (ei sarjoja), että ratsukko voi hypätä ne kummasta suunnasta tahansa. Ratsastaja sai siis itse päättää radan ja ylittämistä esteistä sai tietyn määrän pisteitä - jos puomi putosi, ratsukko menetti sen verran pisteitä. Eniten pisteitä, 200, sai ponifinaalista tutusta sinivalkoiselta okserista, joka oli muutettu lankkumuotoon. Tämä luokka oli haasteellinen kuvata sen takia, koska ikinä ei voinut etukäteen tietää minkä esteen ratsukko hyppää seuraavaksi. Toivoin kuitenkin koko ajan, että mahdollisimman moni hyppäisi eniten pisteitä tuovan jokeriesteen, sillä siitä sai niin kivoja kuvia. Yllättävän moni vastasi haasteeseen ja hyppäsi sen!

Kokonaisuutena kuvauskeikka oli onnistunut ja oli tosi kiva päästä fiilistelemään kunnon kisatunnelmaa ja aplodeja pitkästä aikaa. Hieno ilma kruunasi koko päivän. Huomenna siis luvassa Kerava ja kenttäkisat, toivotaan että ilma suosii! Pari päivää sitten kun katsoin sääennustetta, näytti ukkosta luvattavan, joten pidetään sormet ristissä hyvän sään puolesta - olisi niin mahtavaa päästä vielä loppukesästä kuvaamaan kenttäkisoja ekaa kertaa.

PS. Kaikki kuvat Laaksolta löytää täältä!

Ponien SM Laaksolla, pe 2.8

105cm, avoin poneille

Viime viikolla torstaista sunnuntaihin järjestettiin siis neljän päivän mittaiset alue/kansalliset estekisat Laaksolla, jotka huipentui sunnuntaina ponien Suomen mestaruuksiin. Minulla oli sopivasti perjantai vapaa, joten pääsin paikalle kuvailemaan. Ja tällä kertaa viihdyin siellä melko pitkään, oli tosi kiva kisafiilis yllä, joten halusin kuvata ponien luokat loppuun. Olin kamera kourassa siis aika monen luokan ajan: metristä löytyy muutamasta vikasta ratsukosta kuvia, 105cm poneille avoimen luokan kuvasin kokonaan, samoin 4-5-vuotiaiden hevosten luokan sekä niin pikku- kuin isojenkin ponien SM-osakilpailuluokat.

105cm-luokassa ei paljoa lähtijöitä ollut, joten kuvamäärä jäi kyseisen luokan osalta melko vähäiseksi. Nuorten hevosten luokassa keskityin lähinnä yhden esteen kuvaamiseen, joka oli sinivalkoinen okseri. Vaikka ilma oli pilvinen, kuvat näyttävät vastavaloon otetuilta. Pitänee ensi kerralla säätää ainakin ISO-arvoa pienemmäksi, niin kohina vähenee.

Nuorten hevosten luokka

Pikkuponien SM-osakilpailuluokassa pääsin keskittymään kuvaamaan muutamaa eri estettä, joten fokuksen ei tarvinnut olla koko ajan vain yhdellä ainoalla esteellä. Tosin tähän tottuneena huomasin monta kertaa, että joku este saattoi mennä ohi. Minulla on tapana jäädä tuijottelemaan joskus liian pitkäksi aikaa juuri ottamaani kuvaa, joten saatan missata välillä hyvällä paikalla olevan esteen. No, näitä sattuu ja pitää opetella sen suhteen vähän skarpimmaksi.

Ensimmäinen kuvattava este pikkuponiluokassa

Ensimmäinen este oli siis ylhäällä olevassa kuvassa näkyvä. Muistan kyseisen esteen myös joltain aikaisemmilta Laakson kisoilta tältä vuodelta - ja se oli vielä samassa paikassakin! Ja muistan myös, että sain silloin kyseiseltä esteeltä hyviä kuvia. No niin kuin ehkä kuvasta saattaa huomata, niin ei käynyt nyt. En jotenkin tiedä mikä mättäsi, sillä en onnistunut saamaan juuri yhtään omasta mielestäni onnistunutta kuvaa tältä esteeltä. Yritin kuvanottohetkellä painaa mieleeni sen, että olisi hyvä, jos koko este näkyisi kuvassa. Mutta kappas, sehän ei melkein koskaan onnistunutkaan. Joten ainakin rajaus siis tökkii ja pahasti. Toinen on ehkä suoruus - suoristin kuvia niin, että tausta olisi siis suorassa. En sittenkään tiedä oliko se niin hyvä idea, koska nyt este on lähes poikkeuksetta joka kuvassa vinossa... Noo, onneksi kyseisestä luokasta on myös muilta esteiltä vähän laadukkaampia kuvia!

Sama ratsukko seuraavalla esteellä

Seuraava este oli sinivalkoinen pysty, jolta onnistuin joistain ratsukoista saamaan ihan onnistuneita kuvia. Tämä tosin vaati sen, että kyykistyin hieman estettä alemmalle tasolle - seisoin kentän laidalla nurmella vähän yläviistoon. Se ei haittaa, sai vähän reisijumppaa samalla ;-)

Vihreältä pystyltä otin vähän tiukemmin rajattuja ns. lähikuvamaisia kuvia. Se ei ole minulle kovin tyypillistä, mutta halusin yrittää. Este oli vähän hassusti muiden esteiden takana, joten kuvista ei tullut mitään ideaaleja, mutta pari ihan julkaisukelpoista räpsäsin.

Haravan olisi voinut muokata pois

Isojen ponien SM-osakilpailuluokassa oli siis täysin sama rata kuin pikkuponien, joten kuvattavat esteet eivät vaihtuneet. Eka kuvattava este pysyi sudenkuoppana edelleen, enkä tässäkään vaiheessa tajunnut keskittyä enemmän esteen rajaamiseen kameran kuvaruudulla. Tässä alla vielä sinivalkoiselta pystyltä pari lempparikuvaani, jotka ovat kyllä melko intensiivisiä ja siis tiukasti rajattuja, sillä este oli niin lähellä. Tykkään niistä, sillä ne ovat jotenkin erilaisia kuin yleensä ottamani kuvat. Joissain kyseisen esteen kuvissa oli tarkennus taas jostain ihmeen syystä ihan hakusessa, joissain se taas oli täysin bueno.

Vähän vino, mutta suoristukselle ei ollut tilaa

Jossain vaiheessa meinasi muuten kameralle käydä köpelösti. Luokkien välissä olevalla tauolla istuin nurmikolla tyytyväisenä kännykkääni selaillen, kun uudet hienot vesitykit lähtivät päälle kentän kastelua varten. No, enkös istunut sitten liian lähellä ja suihkuhan sieltä tuli. Alussa en ollut moksiskaan, mutta sitten aloin miettimään kameraa, sillä vettä nimittäin tuli aika lailla sen päälle. Se kuitenkin otti kuvia vielä ihan normaalisti, mutta hieman myöhemmin huomasin sen haisevan hieman oudolle, vähän niinkuin palaneelle. Sama haju seurasi vielä kotiinkin, joten päätin ottaa akun yöksi pois ja toivoa, ettei kamera räjähdä tai mitään. Onneksi haju lähti yön aikana ja selvittiin säikähdyksellä tästä kastumisesta (ainakin toivottavasti, ettei vikoja ilmaannu vielä jälkijunassa). Onnistuin myös hävittämään toisen objektiivin linssisuojuksen jonnekin... Tosin pitää vielä katsoa täältä kotoa tarkkaan, ettei se ole luikahtanut täällä jonnekin.

Toivottavasti tämä postaus ei ollut liian pitkä, ettekä aivan tylsistyneet jorinoistani! Kisatunnelma jatkuu - olin Laaksolla kuvailemassa finaaleja myös sunnuntaina, siitä teen erillisen postauksen (parempine) kuvineen huomenna. Palataan siis pian! Menen muuten sunnuntaina kuvaamaan Keravalle kenttäkisojen maasto-osuutta, jee!

Näin suoristat taustan

Taustan suoristaminen on aika helppoa ja yksinkertaista, toki tapoja on monia riippuen tekijästä ja kuvanmuokkausohjelmasta. Päätin kuitenkin rustailla aiheesta erillisen kirjoituksen, sillä puhun postauksissa tosi paljon taustan vinoudesta ja siitä, kuinka olen monista kymmenistä kuvista joutunut taustan suoristamaan. Se vaivaa itseäni yhä joka kuvausreissulla, mutta toivottavasti opin siitä pikku hiljaa eroon. Tässä konkreettisia vinkkejä taustan suoristukseen Gimpillä - muutenkin kuin vain toteamalla "jouduin suoristamaan kuvan", toivottavasti tästä on jollekin apua.

1. Avaa kuva normaalisti Gimpiin ja rupea kääntämään kuvaa suoraan haluamaasi suuntaan punaisella ympyröidyllä kiertotyökalulla. Itse kiinnitän huomiota aina joko taustalla näkyvään aitaan tai esimerkiksi kentän reunaan, sillä niistä yleensä huomaa kaikista helpoiten, milloin horisontti alkaa vaikuttaa suoralta. Alla olevassa kuvassa se on vielä täysin vino.

2. Kun olet saanut taustan suoraan, kuvan reunoihin ilmestyy harmaaruudullinen alue. Sen pitäisi silloin siis näyttää alla olevan kuvan kaltaiselta. Tämän jälkeen rajaa punaisella ympyröidyllä rajaustyökalulla kuva reunoilta niin, että harmaa alue poistuu.

Anteeksi jäätävästä ympyrästä, koneeni hiiri on niin huono että sillä on vaikea piirtää symmetristä ympyrää :-D

3. Nyt kuva on periaatteessa vinouden osalta valmis ja sitä voi muokata muuten haluamallaan tavalla. Alla vielä esimerkkinä suoristettu kuva, jolle ei ole siis muita muokkauksia tehty. Jo siinä näkee huomattavan eron, ja ainakin omaa silmää miellyttää huomattavasti enemmän suoristettu kuva.

Nyt kun valmista kuvaa katsoo jälkikäteen, olisi sitä voinut suoristaa vieläkin hitusen enemmän oikealle tai ainakin omaan silmään näyttää, että se on vielä "millin" vinossa. No, joka tapauksessa se on jo noin pienellä ja yksinkertaisella muokkauksella paljon julkaisukelpoisemman näköinen kuin täysin alkuperäinen. En laittanut tähän loppuun vertailuksi kuvia vierekkäin, sillä ne näkee melko hyvin esimerkkikuvistakin. Mikäli tästä jäi jotain kysyttävää askarruttamaan mieltä, vastailen mielelläni!

Laakso seuraeste 16.7

Tein eilen extempore-kuvausreissun Laaksolle, jossa oli Helsingin Kilparatsastusseuran ja Team Eurohorses'n järjestämät seuraestekisat. Kisat alkoivat neljältä, mutta pääsin paikalle vasta puoli kahdeksan aikoihin työvuoron jälkeen. Silloin kisat olivat hetken aikaa keskeytyneenä ikävän loukkaantumisen takia. Kuvasin luokan 90cm loppuun ja tavoite oli kuvata loputkin luokat, mutta kylmyys vei voiton ja lähdin kotiin kyseisen luokan jälkeen. En osaa ikinä laittaa vaatetta tarpeeksi! Ehkä hieman harmittaa, sillä löysin ihan hyvän kuvauspaikankin. Tosin illalla katsomon katos tekee varjon lähes koko kentän päälle, joten suurimmasta osasta kuvista tuli melko synkkiä.

Husö Jump jäi valitettavasti tällä kertaa itseltäni väliin, toivottavasti ensi vuonna sitten pääsee. Yritän saada kuvauskalenterin taas päivitettyä ajantasalle, sillä se on nyt vähän jäänyt. Alla pari kuvaa Laaksolta, loput löytää täältä.

Ajattelin tähän loppuun laittaa vielä muutaman kuvan viime perjantailta, jolloin olimme käymässä tuttaviemme luona Länsi-Suomessa. Se oli oikea koiraihmisen taivas, sillä karvakorvia riitti yhdentoista koiran verran! Kolmen erirotuisen paimenkoiran lisäksi oli lauma lempparikoiriani, suloisia maltankoiria. Tässä pari nopeaa otosta frisbeen heitosta.

Ja tähän loppuun vielä äitini ottama kuva maailman suloisimmasta otuksesta, pienestä maltankoiravauvasta! Pentuja oli kolme ja valitettavasti kaikki oli varattuja, sillä muuten olisin ottanut ehdottomasti itselleni yhden (vinkkinä tämän postauksen vitoskohta) ♥

Kerava alue-este 7.7

Sain sunnuntaina kuningasidean lähteä aamukahdelta herätyskellon soinnin ja työpäivän jälkeen kuvaamaan alue-estekisoja Keravalle. Väsymystä ei ollut havaittavissa ja nopean kotona käynnin jälkeen olin kerrankin ajoissa paikalla kuvaamassa pienempiä alkupään luokkia - tapanani (=unikeko) kun on yleensä kuvata vain suuremmat luokat. Osuin paikalle 90cm -luokan puoliväliin. Lähtijöitä oli melko paljon, joten kuvasin sen loppuun saakka ja lähdin kotiin ennen metrin alkua. Minulla oli iltapäiväksi muuta menoa, joten en voinut pidemmäksi aikaa jäädä. Myönnettäköön, että myös kuvien epäonnistuminen vaikutti motivaatioon suuresti...

Ilma ei olisi voinut olla parempi, oli mielettömän lämmin! Ihana keli katsomossa istumiseen, kun ei tarvinnut kylmissään värjötellä ja pukea montaa vaatekerrosta päällekkäin. Kuvat sitten... Hmm, mitähän niistä sanoisi. Ne oli aika huonoja. Joskus ei vaan onnistu ja siinä väkisinkin turhautuu. Keskityin siis pääasiassa kahteen esteeseen, joista toisen hylkäsin jo muutaman epäonnistuneen kuvan jälkeen. Kuvattavaksi jäi siis vain yksi este, punainen okseri. Kuvista kertoo jotain myös se, että 170 otetusta kuvasta nettiin päätyi 25 hehe. Tosin, saattaa myös kuvaajan itselleen ankaralla silmällä olla myös jotain tekemistä tämän kanssa ;)

Onnistuin saamaan yhden ihan kivan lähikuvan

Hain sopivaa kuvauspaikkaa alussa melko kauan, mietin päätyisinkö istumaan katsomoon, jolloin kuvat tulisivat hieman lintuperspektiivistä vai seisoisinko katsomon etualalla aidan edessä. Päädyin kuitenkin seisomaan, josta en tiedä loppujen lopuksi oliko se hyvä vai huono ratkaisu. Viimeksi kuvatessani Keravalla kehuin, kuinka yksi punainen okseri oli sijoitettu tosi hyvään kohtaan kuvaajia ajatellen ja siltä tuli siis erittäin onnistuneita otoksia - nyt ei valitettavasti samaa tuuria ollut matkassa. Suurin ongelma taisi kuitenkin olla kameran käyttäjä eli minä itse. Välillä ei vaan tarkennukset tai rajaukset onnistu. Nytkin osa kuvista olisi ollut vielä ihan julkaisukelpoisia, jos ratsastajan pää olisi tullut mukaan hahah! Sitä ongelmaa ei olekaan esiintynyt vähään aikaan. Sen sijaan tuttu ongelma vinous kummittelee vieläkin eikä halua lähteä - siitä tulikin mieleeni, että työn alla on postaus tavastani muokata tausta suoraksi. Onneksi karu tosiasia on, että välillä muokkauksella saa ihmeitä aikaan! Järkyttävästä kuvastakin voi saada suht onnistuneen hyvällä muokkauksella. Tämän takia jouduin siis kuvia muokkailemaan aikalailla, jotta sain ne nettiin laitettavaan kuntoon.

Ei tässä mitään, ei lannistuta vaan nokka rohkeasti eteenpäin! Oppia ikä kaikki, toivotaan että seuraavissa kisoissa onni olisi matkassa ja kuvaaja vähän parempi. Tämän viiltävän analyysin jälkeen alla kuvamaistiaiset (jotka ovat siis todellakin vain harvat onnistuneet kuvat koko kisoista), loput kuvat löytää täältä.

PS. Vaikka minulla onkin pari postausideaa luonnoksissa odottamassa tekstiään, postausideoita otetaan innolla vastaan! Mistä haluaisitte lukea? Myös kommentteja otetaan enemmän kuin innolla vastaan! Uusi ulkoasu on mietintämyssyssä, sillä jotenkin olen kyllästynyt tähän nykyiseen. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Lohja aluekoulu 29.6

Tosiaan niinkuin eilen mainitsin, olin lauantaina kuvaamassa koulukisoja pitkästä aikaa. Silloin valittavana olisi oikeastaan ollut monen eri kisan väliltä, ja pientä pähkäilyä jouduinkin harrastamaan, mutta lopulta päädyin Laakspohjan kartanolle Lohjalle. Mietin myös paikkana jo aiemmilta kerroilta tuttuja Riihimäkeä estekisoineen sekä Savijärven kartanon koulukisoja, mutta muistin jälkimmäiseksi mainitun olevan aika huono paikka kuvailuun (siellä joutuu kuvaamaan vastavaloon). Minun teki mieli mennä kuvaamaan taas pitkästä aikaa koulukisoja, joten niihin päädyin. Oli tietoinen riski valita kuvauspaikka, jossa ei ole aikaisemmin ollut.

En lähtenyt matkaan siis suurin ennakko-odotuksin, sillä tosiaan tiedossa ei ollut, millaiset kuvausmahdollisuudet kartanolla on. Kenttä oli melko iso, siihen oltiin laitettu vierekkäin kaksi rataa. Kuvasin koko ajan vain toista rataa (lukuunottamatta paria jo etukäteen kuvia pyytänyttä ratsukkoa toiselta radalta), sillä taustasta tuli kivempi näin. Ilma oli mitä oli - positiivista oli se, että ainakaan ei satanut, vaikka niin ennuste näytti etukäteen! Pieni auringonpaiste olisi tuonut kivaa eloa kuviin, sillä nyt ne ovat jotenkin tosi harmaita ja ei niin eläväisiä. Olen muistaakseni jo aikaisemmin täällä maininnut objektiivistani, joka alkaa pikku hiljaa näyttää rikkoutumisen merkkejä. Se siis jotenkin tärisee välillä oudosti eikä tarkenna kunnolla, näitä ominaisuuksia ei esiintynyt vielä viime vuonna ollenkaan. Toivotaan, että se kuitenkin kestää vielä hetken! En ollut paikalla Laakspohjassa kovinkaan montaa tuntia, sillä jotenkin kyllästyin huonoihin kuviin. Jälkikäteen niitä kuitenkin koneella selatessani ja muokkaillessani löysin myös muutaman hyvän, joten ei tämä hukkareissu ollut ollenkaan. Kiva päivä! Seuraavana todennäköisesti luvassa sunnuntaina alue-este Keravalla, se tosin on vielä vähän auki. Nyt alla kuvien parhaimmistoa Lohjalta, loput kuvat löytää tuttuun tapaan täältä. :)

Netti toimii taas!

Jee nyt sain netin vihdoin toimimaan täällä uudessa asunnossa, joten neljän viikon kännykällä surffailu on nyt historiaa! Mahtavaa, nyt pääsee blogikin taas vauhtiin mukaan. Lisäilen tänne nyt kuvia viime viikoilta. Myös hieman heppakuvia on luvassa, sillä olin eilen kuvaamassa aluekoulukisoja Lohjalla, mistä teen postauksen huomenna. Nyt tähän väliin kuitenkin kuvia parin viikon takaa, kun pyöräilin Haltialan tilalle kuvaamaan lähinnä siellä lomailevia poliisihevosia, mutta loppujen lopuksi en löytänytkään kuin yhden kaviokkaan. Sekin oli niin varjossa katoksen alla, ettei yhtään onnistunutta otosta tullut. Sen sijaan kuvailin muutamaa lehmää, jotka olivat paremmin hollilla.

Tähän alle nyt pari kuvaa Haltialasta ja loppuun muutama kesäinen otos, jossa poseeraa ainakin mielestäni erittäin suloinen (ellei jopa suloisin) pieni otus. Sain kunnian hoitaa häntä yksi päivä ja mentiin läheiselle niitylle ottamaan muutamia kesäkuvia, kerta oli niin ihana ilma. Kuvat eivät ole teknillisesti mitään huippuja todellakaan, aika paljon kohinaa havaittavissa, mutta itse koiruliini on niin suloisuus etten voinut vastustaa kiusausta laittaa muutamaa räpsyä myös teille näytille. Toivottavasti tykkäätte, palaillaan jo heti huomenissa koulukisojen kuvien kera! Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille, joko lomailun tai töiden parissa (itse aloitan uudessa työpaikassa, kivaa)!

Ilme kirkastui, kun näköpiirissä oli muita koiria ;)