maanantai 2. helmikuuta 2015

Long time no see

Täällä taas pitkästä aikaa, pahoittelut siitä! Nyt ensiksi kuitenkin uutinen: ostin uuden kameran. Edellinenkin siis toimii vielä ihan hyvin, mutta oli jo aika vanha. Uusi uskollinen ystäväni on Nikon D3200. Hain sen tänään ja pääsin heti tositoimiin. Ensimmäiset testikuvat otin Simosta sisällä ja vertailun vuoksi otin vanhalla kamerallakin samasta tilanteesta kuvat - ero oli huomattava. Olen ollut näin lyhyen tuttavuuden perusteella oikein tyytyväinen ostokseeni! Lisäksi suurena plussana on mahdollisuus videokuvaukseen, mitä ei vanhassa kamerassani ollut. Se on kiva etu etenkin agilityssä :)

Niin, pääsin tänään siis heti tositoimiin. Olin Susannan mukana tallilla ja otettiin Nuutista pellolla muutama rakennekuva. Niin kuin kuvista näkee, oli ilma aika haastava. Lunta tai jotain räntää satoi koko ajan ja välillä sade yltyi niin, että kuvista tuli ihan sumeita ja lisäksi alkoi jo hieman hämärtymään. Olen kuitenkin olosuhteisiin nähden kuviin ihan tyytyväinen, tässä nähtäväksi muutama.






Tavoitteena olisi palata kirjoittelemaan taas vähän aikaisemmin kuin puolen vuoden päästä hehe. Odotan innolla alkavaa kuvauskautta uuden kameran kanssa! Kivaa alkanutta vuotta kaikille!
 

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kuvauskausi korkattu


....Jep, vasta nyt! Enpä ole mikään vuosi avannut kuvauskautta näin myöhään, mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan. Olin reilu viikko sitten viikonloppuna kuvaamassa Miran ja Bregon estevalmennusta Tuomarinkylässä. Eli itseasiassa kisakuvauskausi tältä vuodelta on vieläkin korkkaamatta! No, kesää on vielä jäljellä, mutta toivottavasti sitä pääsisi piakkoin kuvaamaan myös kisoja. Valmennuksen aikaan oli ihanan aurinkoinen ja lämmin ilma! Simo oli mukana, joten vähän jännityksellä mietin etukäteen, kuinka pystyn keskittymään kuvaamiseen vai meneekö kaikki huomio ja energia räksyttävän koiran kaitsemiseen. Onneksi pikkuhauva osasi käyttäytyä tosi hyvin (se on siis vaan kerran aikaisemmin nähnyt ohimennen hevosia) ja lauantaina alussa pääsi vain pari haukahdusta. Sunnuntai meni meni jo ihan haukkumatta! Onhan se hieman erilaista kuvailla, kun tarvitsee kiinnittää huomiota myös muuhunkin mutta kyllä karvakaverista ihan kelpo kisakaverikoira vielä tulee ;)


Lauantain valmennus oli illalla, joten auringonpaiste ei häirinnyt kuvauksia. Sunnuntaina se puolestaan olikin jo aamulla. En ole aikaisemmin ollut Tuomarinkylässä aikaisin aamulla, joten en osannut ajatella mistä suunnasta aurinko paistaa. Se paistoi ikävä kyllä kuvausta ajatellen ihan väärästä suunnasta, sillä kuviin tuli lähes poikkeuksetta johonin kohtaan tumma varjo - jotkut kuvista oli jopa kokonaan mustia. Siitä syystä kuvista ei tullut niin kamalan hyviä, mutta ainakin muutama pääsee julkaisuun.







Oli tosi kiva olla kuvaamassa pitkästä aikaa. Kuvauskalenteria tälle vuodelle en ole suunnitellut ollenkaan vaan katson työvuorojen ja muiden menojen mukaan, aika extempore-meiningillä mennään. Toivotaan kuitenkin, että pääsisin mahdollisimman pian taas kuvailemaan! Yritin kehitellä tänne uutta banneria, sillä haluaisin vaihtaa ulkoasua, mutta mitään hienoa en saanut aikaiseksi, joten tämä nykyinen pysykööt ainakin vähän aikaa. Kommentteja otetaan ilolla vastaan ja ihanaa kesän jatkoa kaikille!
 

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Pitkästä aikaa!

Jep, todellakin pitkästä aikaa - pari kuukautta on taas mennä viipottanut niin kamalaa vauhtia, ettei ole blogin ääreen ehtinyt istuutua. Toisaalta en ole käynyt edes kuvailemassa, joten senkään suunnalta ei postailtavaa ole ollut. Hävettää myöntää, että olen ottanut kameran esiin viimeksi silloin tammikuussa, kun Simpan ulkoilukuvat on napattu. Saimme muutama viikko sitten ihanan mahdollisuuden mennä Simon kanssa studiokuvaukseen ja sain vihdoin aikaiseksi tilattua kuvat, joten halusin tulla ne teille jakamaan. Kyseessä on siis hieman erikoislaatuinen postaus, sillä alla olevat kuvat eivät ole kuvaamiani. Tykkään tosi paljon kuvista, mielestäni niistä tuli oikein onnistuneita - mallihan on todella suloinen ;) En ole itse muokannut kuvia yhtään, vaan tuollaisina ne minulle tulivat. En tiedä onko oman koneeni näyttö liian kirkas, sillä tällä ne ainakin näyttävät hieman liian kirkkailta. Kännykällä/tabletilla katsoessani kuvat näyttävät normaaleilta, eikä kirkkaus häiritse. Toivotaan, että vika on vain minun näytön kirkkausasetuksissa! Pyydän anteeksi hieman tökeröitä älä kopioi -merkintöjä, mutta en halua kuvien joutuvan ulkopuolisten käsiin. Pidemmittä puheitta tässä kuvasatoa studiolta:







Ihanaa alkanutta kevättä kaikille ja palaillaan taas toivottavasti pian!

torstai 23. tammikuuta 2014

Esittelyssä: Simo!


Moi kaikki!

Mä olen Simo, Noonan sydänkäpynen. Olen marraskuun alussa syntynyt maltankoiran pentu ja ikää on siis jo lähes 12 viikkoa. Mamman mielestä aika menee tosi nopsasti, ja olenkin jo kasvanut aika paljon siitä, mitä olin kotiin tullessani. Olen siis jo iso poika! Olen hurmannut kaikki naapurin vaarista työkavereihin mielettömän söpöllä ulkonäölläni - kaikki sanovat että näytän muka lelukoiralta, pah. Tähän alle laitan pari kuvaa miltä näytin, kun kotiuduin muutama viikko sitten. Kuinka pieni ja viattoman näköinen olinkaan!

 

Olen kuulemma tosi nopea oppimaan. Osaan jo istua, antaa tassua ja mennä maahan - paikallaan oleminen on tällä hetkellä työn alla. Tykkään myös matkustaa omassa ihanan pehmeässä ja lämpimässä kantokassissani. Olen körötellyt jo mooonta kertaa bussissa, junassa ja autoissa. En stressaa matkustamista yhtään vaan nukun rauhassa. Noonan mielestä se on tosi hyvä juttu, sillä minut on kokoni puolesta niin helppo ottaa joka paikkaan mukaan. Hyppäänkin kantokassiin aina ihan innoissani! Harmi ettei tilanteesta ole yhtäkään kuvaa, pitääkin huomauttaa ja räpsästä kuva joku päivä. Olen käynyt jo paljon kyläilemässä joka paikassa, ja eräs lauantai oltiin Noonan työpaikalla. Se oli muuten jännää, sain parin tunnin aikana hirveästi rapsutuksia ja lässytyksiä ja tuli monta syliä tutuksi! Osaan olla jo myös hienosti yksin kotona, lähinnä nukun aina silloin. Tulen aina iloisesti häntää heiluttaen ovelle vastaan, sillä tykkään seurasta!


Tykkään juosta ulkona vapaana ja maistella kaikkea - viime aikoina suosikkimenu on ollut pupun papanat sekä eilen maistoin myös kuivuneita pihlajanmarjoja. Tiedän ettei kaikkea saisi pistää suuhunsa, mutta kun se on niin kivaa ja Noona yrittää aina kiellellä. Olen melko tottelevainen ja koska lenkkeilymme on rajoittunut vielä lähinnä takapihalle, olen saanut olla vapaana. Yhdessä vaiheessa keksin kivan leikin, että lähdin aina juoksemaan mammaa pakoon, kun tuli sisäänmenon aika, mutta sitten en kuitenkaan voinut vastustaa taskussa olevaa herkkua. Nykyään kuulemma en enää lähde karkuun. Tosin mamma on ruvennut totuttamaan minua jo hihnaan ja nyt käymmekin ulkona hihnassa lähes aina. Alussa en suostunut kävelemään ollenkaan ja kaulapanta kutitti, mutta nykyään se sujuu jo moitteettomasti! Jee, olen kuulemma hyvä poika. Noona osti pidemmän hihnan, joten siinä tykkään kävellä enemmän ja ottaa jopa juoksuaskeleita. Vieraassa paikassa ulkona olen mammanpoika ja kävelen kiltisti irti Noonan jalkojen perässä. 


Minulle oli valmiina jo pari erilaista talvitakkia, sillä me maltankoirat palelemme melko helposti ulkona. Kuitenkin sekä hieno talvitakkini että villapaitani ovat vielä hivenen liian isoja, joten olen joutunut olemaan ulkona ilman takkia. Tosin vauhtini on yleensä niin kova, eikä ulkoilu kestä montaa minuuttia kerrallaan, olen pärjännyt ihan hyvin. Mummini kuitenkin teki minulle omasta säärystimestään talvitakin leikkaamalla sen kahtia ja lisäämällä etujalanreiät. Aluksi kummaksuin takkia enkä suostunut liikkumaan se päälläni, mutta nyt olen jo tottunut siihen ja vauhtia piisaa niin kuin ennenkin - sitä paitsi on kiva, kun ulkona on vähän lämpimämpi. Mamma on ottanut minusta melko vähän kuvia, sillä päivät menevät niin hurjaa vauhtia eteenpäin... Höh. Kuitenkin kun tänään oli ihana auringonpaiste ja pääsin poikkeuksellisesti taas vapaana ulos, otti Noonakin kameran mukaan. Alla pari kuvaa tältä päivältä lumisesta naamastani. Mamma käski sanoa, että kuvat ovat vähän puhkipalaneita, mutta sehän ei haittaa sillä kaikki katsovat vain söpöä naamaani, vai mitä ;)




Odotan, että pääsen tapaamaan koirakavereitani. Mummin miehellä on minun sukulaiseni, jonka tapasin pari viikkoa sitten. Olin ihan innoissani, oli superkivaa nähdä koirakaveri ja vielä saman rodun edustaja! Hän on jo vanhempi herrasmies, joten mamman mielestä näytin toooosi pieneltä ja hän vastaavasti jättiläiseltä minuun verrattuna. Menen ensi viikolla rokotuksiin, joten sitten voimme vapaammin alkaa tapailemaan muita koiria. Noona on räpsinyt minusta kännykkänsä täyteen kuvia ja vaikka tämä on olevinaan valokuvausblogi, on tässä alla kuvakollaasi muutamasta kännykällä otetusta kuvasta. Olen niin söpö mamman mielestä!


Oli kiva esittäytyä teille, ja kysyä saa aina lisää! Noona pahoittelee, ettei ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan mitään, mutta aika on ollut kortilla viime aikoina. Hän on kuulemma korviaan myöten rakastunut minuun, eikä vaihtaisi minua mihinkään hehe. Oli ihana huomata, että tänne on ilmestynyt myös pari uutta lukijaa - lämpimästi tervetuloa joukkoon ja postausideoita otetaan edelleen innolla vastaan!

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Uutta ilmettä


Noniin, nyt heräsi blogi taas eloon uudistetun ilmeen kera! Olin kyllästynyt jo vanhaan ulkoasuun, vaikka se kiva olikin, joten halusin jotain tuoretta. Upeasta bannerista kiitos kuuluu jälleen Roosalle!

Banneriin olen siis todella tyytyväinen - se on jo itsessään melko massiivinen, joten ei kaipaa mitään monimutkaista ja paljon sälää sisältävää ulkoasua. Värimaailma oli minulle täysin avoin, kunnes sain idean viininpunaisen ja beigen yhdistelmästä, joka mielestäni toimii yleensä hyvin yhteen. Värimaailman tulisi olla myös sellainen, että se ei ole vuodenaikaan sidottu vaan sopii jokaiseen. Ulkoasun muokkaaminen olikin sitten vähän astetta kinkkisempi homma! Taistelin sen kanssa valehtelematta monta tuntia, kun yritin saada omaa silmääni miellyttävää tekelettä, joka sopisi yhteen bannerin kanssa. No, lopputulos on tämä. Melko yksinkertainenhan tämä on, mutta olen tähän kuitenkin ihan tyytyväinen, vaikka en mitään wauu-fiilistä saanutkaan. Saattaa olla, että pieniä korjailuita teen vielä tai sitten en.  

Mitä mieltä te olette tästä? Niin risut, ruusut kuin parannusehdotuksetkin ovat erittäin tervetulleita!