Fallkulla

Niin kuin kuvauskalenterini kertoo, minun oli tarkoitus mennä tänään kuvaamaan harjoitusraveja Vermoon - olinkin paikalla, mutta siellä ollut siivooja kertoi, että sisälle ei pääse, sillä "täällä ei ole nyt mitään tapahtumaa". Tästä hieman hölmistyneenä lähdin pois ja pohdin samalla, että eikö harjoitusravit olekaan yleisölle avoin tapahtuma, vaikka ne normaalisti Vermon nettisivuilla kalenterissa lukivatkin... Asiasta jotain tietävät voivat infota minua, myös Vermoon lähti sähköpostilla kysely, jotta tietää tulevaisuudessa, ettei lähde paikalle turhaan. Näitä raveja ei kuitenkaan ollut peruttu tai muuta vastaavaa, sillä hevoset hölkkäilivät jo radalla ja kuulutukset kertoivat alkavista lähdöistä. Kumma juttu, toivottavasti asia selviää!

Pettyneenä lähdinkin sitten kuvaamaan Fallkullaan, joka on Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen omistama kotieläintila Helsingissä Malmilla. Paikalla olikin melko paljon lapsia hiihtoloman johdosta, minkä kunniaksi oli järjestetty rekiajelua. Kuvat ovat melko huonoja ja nopeasti räpsäistyjä, mutta päätin silti julkaista muutaman parhaimman. Suurin osa eläimistä oli sisällä navetassa, vain lehmät ja hevoset ulkona. Ne näyttivät kuitenkin melko apaattisilta, joten kuvista ei mitään menoa ja meininkiä löydy.

Tämä on yksi ainoista tämän päivän onnistuneista lehmäkuvista, joten valitsin tämän siksi tänne. Kokonaisuudessaan kuva on todella tavallinen, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Tämä on kuitenkin ainoa, jossa lehmät katsovat suoraan kameraan - se onkin kuvassa parhainta mielestäni. Etenkin vasemmalla oleva vasikka on erittäin suloinen, mutta valitettavasti en onnistunut saamaan siitä hyvää pääkuvaa. Se vaikutti aluksi hyvin uteliaalta, mutta vetäytyi pian kauemmaksi. Kuvaan saisi enemmän kontrastia väreihin, jos olisi kesä ja taustalla vihreä ruoho. Nyt se on kuitenkin melko tylsän värinen: sekä lehmät, aita että lumi ovat kaikki valkoisia. Tästä kuvasta on poistettu takana ollut musta tolppa, joka tuli häiritsevästi ikään kuin lehmän takapuolesta.

Tämä on mielestäni ihan suloinen ja onnistunut kuva kanakaveruksista. Ne olivat tarpeeksi rauhallisia ja pysyivät paikallaan, joten räpsin niistä monta kuvaa - tämä on kuitenkin kaikista onnistunein. Sisällä otetuksi kuvaksi tämä on selkeä ja värit ovat kirkkaat sekä onnistuneet. Kivaa lisäekstraa kuvaan tuo kanojen samansuuntainen katse sekä erilaiset asennot, jotka tuovat kivasti lisää "tasoja" kuvaan, kun toinen on ylempänä ja toinen alempana.

Tässä toinen sisältä otettu kuva, joka on mielestäni onnistunut. Vaikka tässä ei olekaan niin hyviä kirkkaita värejä kuin kanakuvassa, on se silti melko selkeä. Itseäni häiritsee takana näkyvät karsinan seinustat ja aidat, jotka ovat vinossa. Pikkuvikoineen tämä on kuitenkin ihan mukava kuva mielestäni, ja kuvauksen kohde suloinen!

Vielä tähän loppuun rekiajelukuva, joka henkii mielestäni ihanaa vanhanajan tunnelmaa. Suomenhevonen on suloisen innoissaan korvat hörössä saadessaan vetää rekeä perässään. Kuvasta on poistettu lampputolppa, joka ei mitenkään häiritsevästi ollut esillä, mutta tausta on kuitenkin parempi ilman sitä.

Tässäpä tämän kertainen kuvasaalis, toivottavasti tykkäsitte! Kommentteja saa antaa, otan niitä erittäin mielelläni vastaan. Toivotaan, että ensi kerralla ravien kanssa on parempi tuuri.

PS. Myös postausehdotukset ovat tervetulleita!

Kuvakollaaseja

Kun tapahtumien peruuntuessa uusia kuvia ei ole nyt ainakaan vähään aikaan luvassa, päädyin taas tutkiskelemaan arkistojen kätköjä ja löysin sieltä muutamia ennenjulkaisemattomia kuvia eräistä varsoista, koirista ja kissoista. Kokosin niistä ystävänpäivän kunniaksi kuvakollaaseja ja tässä ne tulevat:

Tässä kuvassa kujeilevat juuri kolmevuotiaiksi kääntyneet entiset kämppäkaverit suomenhevostamma Sorja ja puoliveritamma Casira. Kaksi ylintä kuvaa on otettu joulukuussa 2009 ja alimmat maaliskuussa 2010. Kuvat eivät ole laadultaan mitään huippuluokkaa, etenkään alimmat kuvaushetkellä alkaneen lumisateen vuoksi. Päätin kuitenkin koota nämä kollaasiksi, sillä minulla ei ole paljoa kuvia varsoista ja näistä kuitenkin välittyy niiden nuoruuden ilo.

Tässä kollaasissa ylimpänä vasemmalla on kaverini nyt jo edesmennyt australianterrieri Jasu, jonka kuva on mielestäni onnistunut, koska se on leikkisä pallo suussaan ja lisäksi tarkennus on kohdallaan.

Oikealla ylänurkassa on minulle tällä hetkellä rakkain koira - sekarotuinen suloisuus nimeltä Remu, joka on toisinaan hoidossa meillä. Mielestäni tämä kuva onkin yksi parhaiten onnistuneista tämän koiran kohdalla, sillä tässä tulee ilmi Remun luonne parhaimmillaan: energinen, leikkisä ja kujeileva. Pidän koiran katseesta, joka uppoaa suoraan kameraan ja anelee leikkimään.

Vasemmalla alanurkassa on tuttavaperheeni englanninbulldoggi nimeltä Aatu, jonka olen nähnyt vain yhden kerran. Valitsin sen kuvan kuitenkin tähän, sillä mielestäni tämä on ihan onnistunut pääkuva nopeaksi räpsäisyksi ja Aatukin on suloinen ruttunaamoineen katsellessaan suoraan kameraan. Miinusta siitä, ettei koko koiraa näy kokonaan vaan peräpäästä jää palanen pois.

Oikean alanurkan kuvassa on kaverini cavalier kingcharlesinspanieli Romeo, jonka kuva on mielestäni kokonaisuudessaan ihan hyvä. Pidän koiran kiiltävästä turkista, ylväästä ilmeestä ja katseesta sekä kuvassa näkyvästä syksyisestä ilmastosta auringonpaisteineen.

Tähän kollaasiin kokosin pää-, liike- ja rakennekuvat näyttelyistä. Kuvien dalmatialainen on tuttavani koira ja lyhytkarvainen collie tuntematon jostain kesän 2009 näyttelystä.

Olen aina ollut enemmän koiraihminen, ja sen voi helposti päätellä myös kuvakansioistani - kissakuvia löytyy huomattavasti vähemmän. Tässä kuitenkin myös kissa-aiheinen kollaasi, jossa vasemmassa ylä- ja oikeassa alanurkassa ovat serkkuni nykyään jo aikuiset kissat Nekku & Tikru. Tämä Tikrun kuva (oikea alanurkka) on yksi lempikissakuvistani, sillä se on mielestäni hieman erilainen eikä niin sanottu perusposeerauskuva - kissa näyttää leikkisältä kurkatessaan hauskasti kiipeilypuun reiästä.

Oikealla ylänurkassa on eräs kaverini kissa, jonka intensiivinen katse herättää mielenkiintoni tässä kuvassa. Sillä on myös kauniin väriset silmät, jotka sopivat hyvin yhteen ympäröivän nurmikon kanssa ja pidän siitä, että kuva on otettu hieman kauempaa kuin lähes kaikki muut kuvani ja se tuokin erilaisuutta sekä antaa kokonaisvaltaisemman kuvan.

Vasemmalla alareunassa on isäni kissa Minttu, jonka kuva ei ole mitenkään erikoinen tai mieleenjäävä. Kuva olisi huomattavasti parempi, jos se olisi otettu suoraan kissan edestä samalta tasolta, eikä ylempää.

Vielä tähän loppuun kuvakollaasi, joka ei liity millään tavalla eläimiin. Tykkään tehdä itse ruokaa ja etenkin ottaa valokuvia ravintolassa syömistäni tai itse tehdyistä annoksista. Vasemmalla ylänurkassa on joskus kesällä kotona itse tehty salaatti, jonka kuvan valitsin tähän, sillä se on viileä ja jollain tavalla aivan erilainen kuin muut kollaasin kuvat ja antaa näin kontrastia lämpimille kuville.

Oikealla yläkulmassa on aivan ihana vuohenjuustosalaatti eräässä ravintolassa Pariisissa. Alakuvat edustavatkin sitten vähän epäterveellisempää ruokavaliota: vasemmassa reunassa juhannuksena mökillä tehty mahtava porilainen ja oikealla hampurilaisannos niin ikään Pariisissa ravintolassa. 

Vielä kerran iso kiitos jo liittyneille lukijoille ja kommentit sekä postausehdotukset/kysymykset ovat tervetulleita! Ihanaa ystävänpäivää kaikille!

Muutoksia

Niin kuin jo aikaisemmin täällä blogissani kerroin, minun oli tarkoitus mennä kuvaamaan raveja sunnuntaina - en kuitenkaan tiennyt, että ne ovat illalla, joten tällä kertaa ne jäävät valitettavasti väliin, sillä pimeää tulee vielä melko aikaisin. Näin kuitenkin Vermon nettisivuilta, että siellä olisi myös huomenna perjantaina harjoitusravit, joten ajattelin mennä niihin kuvailemaan. Nyt ravit ovat kuulemma peruttu sääolosuhteiden vuoksi ja ensi perjantainkin ravit vedoten hevospulaan! Voihan harmi, olisin mielelläni mennyt pitkästä aikaa kuvaamaan. Joku toinen kerta sitten!

Tein tällä viikolla tänne myös kuvauskalenteri-välilehden, josta löytyy siis kaikki suunnitellut kuvaustapahtumani. Kalenteri on vielä hyvin alkutekijöissään ja olen sinne lisännyt vasta aivan lähitallien kisat - lisää on siis varmasti tulossa kevään mittaan! Kalenteri päivittyy jatkuvasti ja siihen voi tulla muutoksia nopeallakin varoitusajalla, enkä välttämättä aina pääse kaikkiin kalenterissa oleviin tapahtumiin. Minulle voi myös laittaa sähköpostia tai tänne kommenttia, jos löytyy infottavaa jostain tapahtumasta. Tulen mielelläni tutustumaan ja kuvaamaan uusiin paikkoihin, kunhan ne ovat pääkaupunkiseudulla mieluiten julkisen liikenteen alueella. 

Ja sitten ehkä se kaikista tärkein asia, mitäs pidätte uudesta ulkoasusta? Suunnittelin ja tein blogilleni bannereita jo monta päivää, sillä värimaailma (harmaata & limeä) minulla oli jo mielessä. Vihdoin sain tehtyä itseäni miellyttävän bannerin, joten päätin muokata ulkoasun sen mukaiseksi. Kyllästyin siihen tummaan, vaikka se kiva olikin, ja päätin tehdä hieman vaaleamman ja keväisemmän version. Joten mitä tykkäätte, oliko vanha parempi? Kaikenlaiset kommentit ovat erittäin tervetulleita! Palaillaan taas toivottavasti pian uusien kuvien kera, hauskaa viikonloppua kaikille!

Erikoispostaus #1: Matkakuvia

Nyt teitä lukijoita on jo täydet 10, iso kiitos kaikille! Tämän kunniaksi lupasin tehdä erikoispostauksen, joka ei tällä kertaa liity millään tavalla hevosiin - valokuvaukseen sekä tulevaan ammattiini matkailualalle kylläkin, mutta tässä se nyt tulee. Päätin jakaa teille mielenkiintoisimpia ja mielestäni onnistuneimpia matkakuviani viime vuosien varrelta, toivottavasti tykkäätte!

Ensimmäinen kohde: NEW YORK

Olin äitini kanssa parin viikon matkalla New Yorkissa elokuussa 2010, ja nyt ajattelin jakaa teille kuvia tästä mahtavasta suurkaupungista. Tässä kuvassa Times Square päivällä ja valitsin sen tähän, jotta näette kuinka erilainen se onkaan päivällä ja illalla - tosin ei sitä tunnelmaa voi aistia pelkästään kuvia katsomalla, vaan se täytyy kokea itse. Mahtava aukio, jonka monet kirkkaat valot ja miljoonat miljoonat ihmiset jaksavat ihmetyttää kerta toisensa jälkeen! Etenkin iltahämärässä aukio herää eloon kymmenine teattereineen ja mainostauluineen. Näistä matkakuvista en kaikista listaa hyviä ja huonoja puolia, vaan ne toimivat ikään kuin fiilistelykuvina, mikä ei taatusti helpota matkakuumeeseen.

Tässä on samalta aukiolta kaksi hieman eri paikoista otettua iltakuvaa, joista voi aistia, kuinka erilainen tunnelma niissä onkaan eri vuorokauden aikoina. Päivisin paikka näyttää lähes tavalliselta ohikulkupaikalta eikä siihen välttämättä kiinnitä mitään huomiota, mutta illalla se herää henkiin ja näyttää parhaat puolensa. Etenkin tässä ensimmäisessä kuvassa näkyy kuinka mielettömän paljon siellä oli ihmisiä, tietysti turisteja suurin osa, mutta myös paikallisia. Joidenkin mielestä paikan täpötäysi ilmapiiri saattaisi olla ahdistavaa, mutta itse nautin siitä - sitä fiilistä ei koe monessa paikassa. Aukiolla on myös muun muassa New Yorkin Hard Rock Cafe.

Times Square on monesta elokuvasta tuttu paikka ja sen ympärillä sijaitsee yksi maailman kuuluisimmista teatterikaduista - Broadway. Iltahämärässä parhaiten erottu- vat monien menestyneiden musikaalien mainokset loistivat pitkälle, eikä teattereihin ollut ainakaan vaikea osata. Me kävimme katsomassa West Side Storyn, mutta olisin mielelläni nähnyt lisääkin musikaaleja. Liput olivat aika kalliita ja aukiolla sijaitsevaan saman päivän näytöksiin 50% alennuksella lippuja myyvä koju oli tupaten täynnä ja sinne oli monen sadan metrin jonot. Tästä jälkimmäisestä kuvasta pidän enemmän, sillä tämä antaa alueesta jotenkin kokonais-valtaisemman kuvan, vaikkei siinä miljoonia ihmisiä ja kaikkia mainoksia näykään.

Matkan aikana kävimme katsomassa kaikki tunnetuimmat New Yorkin nähtävyydet, joiden joukossa tietysti Vapaudenpatsas. Matkustimme Manhattanin eteläkärjestä ilmaisella lautalla Staten Islandille ja takaisin. Lautan reitti kulki melko läheltä patsasta, joten se on suosittu tapa saada kuvia siitä ja tämän vuoksi lautta olikin täynnä turisteja kameroiden kanssa. Toki Vapaudenpatsaalle olisi mennyt maksullisia turistikiertoajeluveneitäkin, mutta koimme ilmaisen lautan parhaimmaksi keinoksi säästää sekä aikaa että rahaa. Silti saari oli mielettömän täynnä ihmisiä, niin kuin kuvasta näkyy! Patsaan sisälle oli varmaan lähes tunteja vievät jonot.

Vaikka sainkin lautalta hyvän reunapaikan kuvien ottamiseen, Vapaudenpatsas ei näyttänyt parastaan kuvissa - lähes kaikki olivat epäonnistuneita, vinoja tai muuten vain surkeita. Lisäksi ilma oli tuolloin melko synkkä, joten luontoäitikään ei auttanut. Pääasia kuitenkin on, että sain edes kuvia! Valitsin tähän teille näytettäväksi kymmenistä kuvista yhden, joka on yksi onnistuneimmista kuvista patsaasta. Todellisuudessa Vapaudenpatsas on paljon pienempi kuin miltä se näyttää...

Kävimme illan hämärtyessä myös Empire State Buildingin näköalatasanteella, josta oheinen kuva on. Maisemat olivat henkeäsal- paavan kauniit: pimeä ilta, Manhattanin korkeat ja loistokkaat pilvenpiirtäjät, kaupun- gin syke ja valot olivat uskomattoman maagisen näköisiä 86. kerroksesta. Sitä fiilistä ei kuvista pysty selittämään, mutta toivottavasti ne auttavat hahmottamaan näkymää edes vähän. Tässä kuvassa on vielä melko alkuilta, mutta valitsin sen silti, koska tämä on ehkä kaikista selkein. Kuva ei ole todellakaan teknisesti laadukkain eikä parhain ottamani vinojen talojen ynnä muun vuoksi, mutta silti se kertoo ehkä enemmän kuin tuhat sanaa.

Minulla olisi vielä vaikka kuinka monta kuvaa New Yorkista, mutta säästän tilaa ja aikaanne hieman myös muillekin kohteille. Summa summarum: New York on käymisenarvoinen paikka ehdottomasti! Jo elokuvista tutut maisemat kaupungilta ja keskuspuistosta saavat innostumaan. Siellä riittää näkemistä, kokemista ja tekemistä ihan varmasti jokaiselle. Perusnähtävyydet kannattaa kiertää läpi ja mahdollisuuksien mukaan myös käydä musikaalissa. Meiltä jäi näkemättä muun muassa Rockefeller Center ja itse olisin halunnut vielä Bronxin eläintarhaan, se olisi ollut varmasti mahtava paikka, mutta aikamme ei riittänyt kaikkeen. Ehkäpä ensi kerralla sitten!

Toinen kohde: SYDNEY, AUSTRALIA

Varoitus: sisältää paljon kuvia! Olin vuoden 2010 lopussa Australiassa pari kuukautta välivuotta viettäen. Viisumi takataskussa minun oli tarkoitus olla siellä puolisen vuotta ja etsiä töitä, mutta palasin kotiin suunniteltua aiemmin. Yövyin koko siellä oloaikani hostellissa Sydneyn keskustassa, joten kaupunki tuli hyvin tutuksi. Tapasin ulkomaalaisia kavereitani, tutustuin uusiin mahtaviin ihmisiin, rentouduin ja vietin aikaani rannalla saaden parhaimman rusketukseni ikinä. Haikeana katselen kuvia ja muistelen reissua, se oli kaikin puolin opettavainen kokemus, jota en vaihtaisi pois - opin muun muassa sen, että kotimaani tulee aina todennäköisesti olemaan Suomi.

Lähdin matkaan tuttuni kanssa ja pitkän, yli vuorokauden mittaisen ja kahden vaihton kautta kulkeneen matkan jälkeen saavuimme perille rättiväsyneinä. Ensimmäiset päivät menivät lähiympäristöön tutustuessa ja yksi vierailukohteistamme oli kuuluisa Bondi beach, josta tämä kuva on otettu. Ranta oli pitkä, kaunis ja täynnä ihmisiä. Se on yksi suosituimmista rannoista Sydneyssä, mutta oma suosikkini löytyi muualta - siitä lisää myöhemmin sekä kuvia että tekstiä. Rannalla oli melko tuulista ja isot aallot, joten en uskaltautunut uimaan. Auringon lämmittäessä oli ihana ottaa pienet päivänokoset. Hassua, että australialaiset viettävät joulun aikaan kesälomaansa!

Meidän hostellilla järjestettiin melkein joka päivä jotain ohjelmaa ja eräänä päivänä oli vuorossa opastettu kävelyretki Bondi beachiltä Coogee beachille. Kävelyreitti kulki aivan meren rannalla kallioiden päällä olevaa polkua pitkin, missä oli myös portaita ja nousuja sekä tasaisin väliajoin eri taiteilijoiden suunnittelemia taideteoksia. Maisemat olivat aivan uskomattoman upeita, niin kuin tästä kuvasta näkyy. Kuviin ei aina välity samanlaista fiilistä kuin silmän verkkokalvoille, mutta ehkä tämä auttaa edes vähän. Rakastan turkoosin väristä vettä! Pysähdyimmekin lähes joka kohtaan ottamaan valokuvia, joten jäimme ryhmästämme jälkeen.

Suosittelen todellakin tekemään tämän kävelyretken, jos Sydneyyn on matkustamassa. Reitti antaa hyvän käsityksen siitä, kuinka kaunis rannikko täynnä erikokoisia rantoja Australialla onkaan. Aurinko porotti melko kuumasti, joten oli tärkeä pitää säännöllisesti juoma- ja kuvaustaukoja. Lopulta saavuimme päämääräämme Coogee beachille omin avuin lähes puoli tuntia muun ryhmän jälkeen - kävely kesti kokonaisuudessaan noin 2,5 tuntia! Perillä meitä odotti hostelliporukan järjestämä barbeque, josta sai ilmaiseksi ruokaa. Tässä kuvassa näkyy kävelyreittiä ja -polkua hieman, tämä on muistaakseni melko alkumatkasta.

Eräänä päivänä menimme Featherdalen villieläinpuistoon, joka sijaitsi hieman Sydneyn ulkopuolella. Harmiksemme meille sattui sääolosuhteiltaan kehno päivä, sillä vettä tuli välillä kuin saavista kaatamalla. Ostettiin ihanat keltaiset kertakäyttösadetakit ja viiletettiin ne päällä pitkin puistoa. Onneksi siellä ei ollut paljoa ihmisiä! Eläimiä oli paljon erilaisia, ja puisto olikin erikoistunut erilajisiin lintuihin, joten niitä löytyi paljon. Niiden lisäksi näimme muun muassa kuvassa olevia söpöjä "pikkukenguruita" eli vallabeja, isompia ns. oikeita kenguruita, dingoja, koaloita, pingviinejä sekä kotoisia maatilaneläimiä kuten lampaita ja marsuja. Täytyy antaa erityismaininta koaloille, ne ovat nimittäin söpöimpiä vähään aikaan näkemiäni eläimiä! Otukset vaan nukkuvat lähes koko vuorokauden ja jäljellä olevan ajan syövät eukalyptuspuun lehtiä - melko rentoa elämää. Harmikseni en saanut koaloista kovin hyviä kuvia, sillä ne oleskelivat katoksessa, jossa oli melko pimeää. Tämän lisäksi kaikki niistä tosiaankin nukkui lähes koko ajan, joten päätin tuohon alemmas laittaa hereillä olevan söpöläisen. Villieläinpuistossa pääsimme myös aitauksen sisään, jossa vallabit, kengurut ja muun muassa emut elävät vapaana. Automaatista sai ostaa niille syötävää ja syöttää niitä! Vallabit olivat söpöjä, mutta isot kengurut hieman pelottavia ja niiden häntä oli jumalattoman paksu! Ne myös tulivat repimään kädestä sen herkkusapuskan, pikkuiset kun söivät ihan nätisti...

Kävimme Sydneystä noin parin tunnin junamatkan päässä sijaitsevassa Blue Mountains -nimisessä kansallispuistossa. Alue oli järjettömän suuri, yli miljoona hehtaa- ria, kaunista eukalyptuspuiden peittämää vuoristoa oli silmänkantamattomiin! Alueeseen kuuluu yhteensä seitsemän kansallispuistoa ja tämä oli niistä suosituin vierailukohde. Paikanpäällä on monia eri kävelyreittejä lyhyistä parin tunnin reiteistä yön yli kestäviin. Valitsimme reitin, joka kesti noin 2,5 tuntia ja joka alkoi ylhäältä näköala- paikalta etenemään alaspäin laaksoon. Kansallispuiston nimi tulee sinisestä usvasta, joka syntyy auringonsäteiden osuessa eukalyptuspuiden öljypisaroihin ja saa koko alueen heijastamaan sinistä.

Reitti oli hieman pelottava, sillä alasmeno tapahtui vuorenreunamaa pitkin kulkevia portaita edeten - välillä oman jalan ja portaan alapuolella ei ollut muuta kuin kymmeniä metrejä syvä pudotus! Loppu hyvin, kaikki hyvin ja pääsimme ehjänä alas.

Yksi Blue Mountainsin kuuluisimmista nähtävyyksistä on kalliomuodostelma The Three Sisters, joka näkyy tässä kuvassa vasemmalla. Se on saanut nimensä muodostaan - kuin kolme siskoa vierekkäin. Korkein siskoista on hieman yli 900 metriä korkea ja ne ovat muodostuneet eroosiosta.

Päästyämme kaikki noin 800 porrasta turvallisesti alas suuntasimme kahdella eri kaapelihissillä takaisin ylös samaan paikkaan, josta matkaan lähdettiin eli näköalatasanteelle. Kaapelihissit olivat melko hintavia kestoonsa nähden, mutta maisemat mitä upeimmat! Niitä ei pysty sanoin kuvailemaan, joten toivottavasti kuvat avaavat tilannetta edes vähän. Ensimmäisessä Scenic Skyway -nimisessä kaapelihississä oli lasinen pohja, josta näki suoraan alas laaksoon. Toinen kaapelihissi kulki suoraan rotkon yli ja sieltä näimme kuvassa olevan kauniin Katoomba Falls -vesiputouksen. Sen juurella oli ihmisiä vilkuttelemassa, olisi ollut hauskaa päästä sinne!

Mikäli on matkaamassa Australiaan hieman pidemmäksi aikaa, suosittelen ilman muuta käymään katsastamassa Blue Mountainsit. Siellä on järjettömän paljon nähtävää suuren kokonsa ja laajan alueensa vuoksi, eikä kaikkea pysty millään näkemään yhden päivän aikana. Suosittelen kohdetta kaikille, etenkin hienojen ennennäkemättömien maisemien, luonnon ja valokuvauksen ystäville sekä miksei myöskin vain uutta kokemusta havitteleville. Kansallispuistossa on yli 90 eri eukalyptuspuulajia, joten se koalojen ja monen muun eläinlajin suosittu kotipaikka - harmi vaan, ettei nähty yhtään karvakuonoa tai muitakaan eläimiä lukuunottamatta joitain lintuja. 

Sydneystä löytyy myös Taronga Zoo -eläintarha, jossa tämä söpö norsuvauva hauskuutti meitä leikkimällä renkaalla ja uimalla sen kanssa! Eläintarha sijaitsi Sydneyn edustalla saarella, vähän niinkuin meidän kotoisa Korkeasaari. Lauttamatka kesti noin 15 minuuttia ja sen hintaan sisältyi pääsylippu, joka oli kyllä melko tyyris, mutta hintansa arvoinen ehdottomas- ti. Satamaan päästyämme matka jatkui kaapelihissillä ylös pääsisäänkäynnille, aivan mahtavaa! Kyydissä sai hyvän kokonaiskuvan eläintarhasta ja näki samalla eläimiä yläilmoista. Jossain vaiheessa alkoi satamaan ja eläintarha meni kiinni, joten emme ehtineet kiertää kunnolla ajan kanssa koko aluetta, se hieman harmitti.

Tähän loppuun vielä lupaamani kuva lempirannastani eli Shelly beachistä, joka sijaitsee Manly-nimisellä saarella Sydneyn edustalla. Matka sinne kestää lautalla noin puolisen tuntia. Saarella on paljon vakituisia asukkaita, monia rantoja ja se on todella laaja alue (sieltä löytyy muun muassa kansallispuisto, jossa voi bongata luonnonvaraisia kenguruita) - ehdinkin nähdä siitä vain murto-osan. Shelly beach sijaitsee noin 15 minuutin kävelymatkan päässä satamasta pienessä suloisessa poukamassa, jossa ei tuule paljoa. Se onkin suosikkini sijaintinsa, pienen kokonsa ja kirkkaan kauniin vetensä ansiosta. Siellä oli kiva viettää päivää ruskettuen ja päiväunia ottaen!

Tässä oli tämä melko pitkäkin erikoispostaus, toivottavasti miellytti, vaikkakin matkakuume saattoi iskeä! Minulla olisi ollut vielä paljon kuvia kyseisistä paikoista sekä myös muista reissuista, mutta päätin säästää teitä hieman seuraavaan kertaan. Palaillaan taas viimeistään sunnuntaina ravikuvien kanssa, kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille!

Arkistojen kaivelua

Päätin kaivella vanhoja kuvakansioitani ja löysinkin melko paljon lähinnä erilaisista maatilan eläimistä kuvia, joita en ole koskaan aikaisemmin missään julkaissut. Nyt ajattelin jakaa nämä parhaat ennenjulkaisemattomat kuvat teidän kanssanne ja pohtia samalla, miksi valitsin kyseisen kuvan ja mistä siinä pidän, mistä en.

Tämä kuva voidaan luokitella niin sanottuihin normaaleihin kuviin, sillä periaatteessa siinä ei ole mitään tavanomaisesta poikkeavaa - hevonen syömässä kesällä ruohoa laitumella. Omaa silmääni tämä kuva kuitenkin miellyttää ja jollain tapaa eroaa myös muista samankaltaisista otoksistani. Kuvassa on kirkkaat, harmoniset ja selkeät värit, jotka luovat mukavan tunnelman ja siksi tämä onkin mielestäni erityisen onnistunut kuva. Myös takana näkyvä valkoinen aita tuo kivaa lisäfiilistä ja mikä parasta, horisontti on suorassa. Miinuksena voisin sanoa hevosen takana näkyvän tilanjakaja-aidan, joka hieman pilaa taustan ja "katkaisee" hevosen selän.

Tämä kuva on yksi eniten mielenjäänneistä kuvista, joita olen ottanut. Se on erikoinen ja jollain tapaa myös taiteellinen, mutta silti mielestäni onnistunut. Pidän kuvan intensiivisyydestä ja tavasta, jolla kana tuijottaa suoraan ja melko tiukastikin häikäilemättä kameraan. Siinä on myös onnistuneet tummanpuhuvat värit, joita kirkastaa keskellä kuvaa kanan punainen heltta, johon myös huomio kiinnittyy. Kohde on tarkka, lähellä ja ennenkaikkea kuvan keskellä, mikä tuokin intensiivisyyttä. Muokkaamalla ja etenkin lisäämällä enemmän kontrastia tästä olisi saanut vielä erikoisemman ja vangitsevamman, mutta en halunnut mennä liiallisuuksiin.

Tämä kuva ei mielestäni mitenkään erikoinen eikä onnistunein otokseni, mutta halusin laittaa sen tänne, sillä minulla on ollut monta vuotta toiveena ottaa lehmästä kesälaitumella kuva. Tämä kuva ei kuitenkaan täytä toiveita- ni, sillä laidunta ei näy ja lehmäkään ei ole perisuomalainen kirjava. Onnistuneimman kaikista samasta lehmästä otetuista otoksista tästä tekee lehmän hauska ilme ja näkyvä kieli. Sarvet ovat melko massiiviset ja suuret, joten niiden mahduttaminen kokonaan kuvaan on hieman haastavampaa kuin sarvettoman lehmän - tässä olen mielestäni onnistunut hyvin. Jos aiemmin mainittujen miinuksien lisäksi kuva on vasemmasta yläreunasta ehkä hieman puhkipalanut.

 Tämä kuva ei ehkä ihan liity maatilan eläimiin, mutta arkiston kätköistä se silti löytyi. Valitsin sen tähän, sillä minulla on todella vähän liikekuvia eläimistä, jos kisoja tai näyttelyitä ei lasketa mukaan. Eläinten vapaiden riehumiskuvien (esimerkiksi hevo- set tarhassa, koirat pihalla leikkimässä) ottaminen on mielestäni hauskaa ja niitä haluankin räpsiä tulevaisuudessa paljon lisää. Tässä kuvassa pidän tunnelmal- lisuutta luovasta auringonpaisteesta, koiran innokkuudesta ja ilmeestä sekä yksinker- taisesti vauhdista. Hieman häiritsevää on varjojen muodostuminen sekä se, että koira ei ole keskellä kuvaa. Lisäksi tästä puuttuu se "jokin", minkä takia tämä ei ole lähelläkään omaa täydellistä liikekuvaani. 

Tämä kuva on jo monta vuotta vanha, mutta yksi onnistuneimmista sisäkuvista, joita olen ottanut. Kuvassa mielestäni parhainta on marsun ilme - se näyttää ehkä hieman pelästyneeltä ja hölmöltä, mutta erittäin suloiselta söpöine huulineen ja tomaatin jämineen. Kuva on otettu mielestäni kivasta alaviistosta, jolloin marsu näyttää kuvaajaa suuremmalta. Huonoa tässä on marsun vieressä oleva sininen rätti, joka hieman pilaa kuvaa ja lisäksi huomio kiinnittyy oikeassa ylänurkassa näkyvään vihreään valoon. Yläpuolelle voisi jäädä hieman enemmän tilaa, sillä nyt marsun niskaturkki lähes rajautuu kuvasta pois. Lisäksi tomaatinpalanen eläimen edessä toisi kivaa lisätunnelmaa kuvaan. 

Toivottavasti piditte tällaisesta arkistojen kaivelusta. Minulla meni aika kauan kirjoittaa tätä ja etenkin kuvien etsimiseen, sillä niitä on lähes tuhansia. Voin kuitenkin jatkossakin tehdä samantyylisen postauksen, jos tykkäsitte! Kun lukijamäärä ylittää 10, lupaan tehdä erikoispostauksen! Nyt siis vaan lukijaksi liittymään ja kommentoimaan, kiitos myös jo liittyneille!

JRS aluekoulu 2.10

Lokakuussa olin siis Järvenpäässä koulukisoja kuvaamassa - arvatenkin ne jäivät siis viimeiseksi kuvauskeikaksi vuonna 2011. Kuvasin ensimmäisen luokan a- ja b-osat (helppo B), joiden jälkeen jouduin lähtemään. Kokonaisuudessaan kuvat onnistuivat mielestäni oikein kivasti ja pidemmittä puheitta tässä parhaimmistoa:

 

 

Koko kuvasaldon Järvenpään kisoista löydät täältä. Kommentit kuvista ja yleensäkin blogista ovat erittäin tervetulleita! Kiitos jos liityt lukijaksi! Ensi viikolla luvassa olisi raveja, palaillaan silloin. Mukavaa helmikuun alkua kaikille!