maanantai 14. tammikuuta 2013

Näin onnistut koulukuvauksessa

Kuvauskauden starttaamattomuuden vuoksi yritän toteutella tasaiseen tahtiin toivepostauksia eli tällä kertaa vuorossa on ohjeita kouluratsastuksen kuvailuun (tajusin äsken, että otsikosta tulee mieleen ihan koulussa oleva valokuvaus :-D). Ohjeet perustuvat täysin omiin näkemyksiini ja kokemuksiini, joten ne voivat erota ajatusmaailmastanne. On ollut mahtava huomata, että tänne on ilmaantunut viime viikkoina lisää lukijoita, paljon kiitoksia kaikille ja tervetuloa mukaan! Kommentteja ja toiveita otetaan edelleen innolla vastaan.

Minulla on vähemmän kokemusta koulukisoista kuin estekisoista, joten kaikkiin asioihin en ole välttämättä ehtinyt kiinnittää huomiota. Näiden kahden kuvauksen olennainen ero on se, että estekentiltä saa yleensä vain parilta esteeltä hyvän kuvan, kun taas koulukentillä kuvia voi räpsiä tauotta - yleensä huomaan, että kuvamäärä on kaksinkertainen koulukisojen jälkeen verrattuna estekisoihin. Sieltä kuitenkin valikoituu melko nopeasti parhaat otokset, jotka päätyvät nettiin. Mitkä sitten ovat mielestäni parhaita koulukuvia?

1. Asetu kentän reunalla paikkaan, josta saat mahdollisimman paljon otettua kuvia sivusta.
Ratsukon ei kuitenkaan tarvitse läheskään joka kuvassa olla kuvattuna suoraan sivusta, sillä eri kulmista otetut kuvat tuovat vaihtelua ja joskus huomaakin toisen kulman toimivan paremmin kuin toisen. Toki välillä myös suoraan edestä päin otetut kuvat ovat onnistuneita ja erilaisia, mutta niistä ei saa läheskään niin hyvää käsitystä hevosen liikkeistä. On olemassa myös poikkeuksiakin, sillä esimerkiksi pohkeenväistökuvat näyttävät poikkeuksetta paremmilta edestäpäin otettuina. Kokeile rohkeasti eri kulmia ja pian huomaat, mikä näyttää parhaimmalta omaan silmään. Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, että ottaa kuvia joko kun ratsukko on lähestymässä linssiä tai silloin, kun se on ns. keskellä kuvaruutua - ei enää silloin, kun se on mennyt jo kameran "ohi". Ratsukon suoritus kestää sen verran kauan, että senkin aikana ehtii kävelemään kentän laidalla eri paikkaa haeskellen - varo kuitenkaan häiritsemästä suoritusta.

Esimerkkinä suoraan sivusta, edestä ja viistosta otetut kuvat

2. Kiinnitä huomiota siihen, millä tasolla ratsukkoon nähden seisot.
Liian lintuperspektiivistä eli yläviistosta ratsukkoon nähden otetut kuvat eivät miellytä ainakaan omaa silmääni, sillä tällöin tärkein kuvattava kohde eli hevosen liikkeet eivät välity oikeanlaisina vaan usein vääristyneinä. Laaksolla tätä yläviistosta kuvaamista tapahtuu melko usein, sillä katsomo on hieman korkeammalla kuin itse kenttä. Itse suosin joko samalta tasolta tai mielellään hieman alaviistosta eli sammakkoperspektiivistä kuvaamista, sillä silloin ratsukko näyttää jotenkin "suuremmalta" ja liikkeet mahtavimmilta. Tarvittaessa menen joskus kyykkyyn parhaimman kuvan saamiseksi. Liiallisuuksiin ei tässäkään asiassa kannata mennä, treenaamalla eri tasoja huomaat eniten itseäsi miellyttävän.

Esimerkkinä liian yläviistosta, samasta tasosta sekä alaviistosta otetut kuvat

3. Keskity liikkeiden eri vaiheisiin.
Onnistuneet kuvat koulukisoista ovat ainakin omalla kohdallani vähän sattuman kauppaa. Räpsin kuvia esimerkiksi ravilisäyksistä niin paljon kuin mahdollista ja toivon, että joku onnistuu. On harmi huomata, että jostain ratsukosta on ottanut monia kymmeniä kuvia ja mikään niistä ei ole hyvä - näinkin on käynyt monta kertaa. Koulukisoissa kuvatessa ja onnistuneen kuvan saamisessa suuri osa on kiinni hevosen liikkeestä, miltä se näyttää kuvassa. Itse tykkään eniten liitovaiheen kuvista, mutta jokaisella on oma makunsa.  
 
Ravin eri vaiheita; viimeinen on ehdottomasti paras
Laukan eri vaiheita

4. Muista ottaa myös pääkuvia ja kokeile rohkeasti uutta.
Minulla jää välillä harmittavan vähiin pääkuvien ja etenkin onnistuneiden sellaisten ottaminen, mutta yritän kuitenkin lähes jokaisesta hevosesta pääkuvan napata. Jälleen kerran mielestäni parhaimmat pääkuvat tulevat hieman alaviistosta, jolloin eläimestä saa oikeasti ison ja mahtipontisen vaikutelman. Hieman viistosta otetut pääkuvat ovat yleensä enemmän silmääni miellyttäviä kuin suoraa sivusta otetut.


5. Myös kuvien jälkikäsittely on tärkeää.
Rehellisesti sanottuna kuvani olisivat huomattavasti huonompia ilman jälkikäsittelyä, joten tämän takia se on tärkeää. Jälkikäsittelyni sisältää kuvien mahdollisen rajaamisen, värien muokkauksen (kontrasti jne.), pienentämisen sekä tekijänoikeusmerkintöjen lisäämisen.

2 kommenttia:

  1. Tosi hyvä postaus! :)
    Voisitko tehdä esteratsastuksen kuvaamisesta samanlaisen postauksen? Vai onko sellainen jo? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, kiva että tykkäät! :) Samantyylistä postausta esteratsastuksesta en ole vielä tehnyt, mutta suunnnitelmissa olisi sellainen toteuttaa piakkoin. Myös muut postausideat ovat tervetulleita, mikäli keksii jotain! :)

      Poista